Pitkään ajateltiin, että Varroa destructor -punkit syövät pääasiassa mehiläisten hemolymfaa – ikään kuin "mehiläisten verta". Uusimmat tutkimukset kuitenkin osoittivat, että näiden loisten tärkein ravinnon kohde ei ole hemolymfa, vaan valkea rasvakeho – mehiläisille erittäin tärkeä ja monitoiminen kudos. Tämä havainto muutti ratkaisevasti käsitystä Varroan aiheuttamasta haitasta ja auttoi ymmärtämään, miksi jo pieni punkkikanta voi vaikuttaa voimakkaasti koko mehiläisyhteisöön.
Varroa-punkit ruokailevat molemmissa elinvaiheissaan – sekä eläessään aikuisten mehiläisten päällä että ollessaan sikiökennoissa. Ravinnon koostumus vaihtelee ympäristöolosuhteiden ja punkin fysiologisten tarpeiden mukaan.
Aikuisten mehiläisten päällä punkit asettuvat useimmiten sternittien väliin – eli rinta- tai takaruumiin vatsapuolisille kitiinilevyille. Näihin kohtiin kertyy valkeaa rasvakehoa, johon punkkien on helppo päästä käsiksi. Juuri tässä vaiheessa, kuten uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, punkit syövät yksinomaan valkeaa rasvakehoa. Tämä ravinto turvaa niiden selviytymisen, mahdollistaa tulevaa lisääntymistä varten tarvittavien ravintoaineiden varastoinnin ja auttaa valmistautumaan tunkeutumiseen sikiökennoihin.
Suljetuissa sikiökennoissa ravinto muuttuu sekoitukseksi. Kun punkki lävistää pupun kutikulan, se alkaa vastakuoriutuneiden jälkeläistensä kanssa imeä sen kehon nesteitä. Noin 75 prosenttia tästä ravinnosta on hemolymfaa, ja loput 25 prosenttia on valkeaa rasvakehoa. Tällainen suhde antaa punkeille sekä nopeaa energiaa (erityisesti trehaloosia – hemolymfan pääasiallista hiilihydraattia) että rasvakehosta saatavia lipidejä ja proteiineja, joita tarvitaan pitkäaikaiseen selviytymiseen ja munantuotannon ylläpitoon.
Valkea rasvakeho on yksi mehiläisen tärkeimmistä kudoksista. Sillä on lukuisia tehtäviä: se osallistuu muodonvaihdokseen toukasta aikuiseksi mehiläiseksi, tukee immuunijärjestelmän toimintaa, varmistaa lämmönsäätelyn ja nestetasapainon, osallistuu vitellogeniinin synteesiin, varastoi ja mobilisoi ravintoa, detoksifioi myrkyllisiä aineita sekä tuottaa proteiineja ja lipidejä. Näistä syistä sen menetys aiheuttaa suoraa ja merkittävää vahinkoa sekä yksittäisille mehiläisille että koko pesälle.
Punkille rasvakeho on vähintään yhtä tärkeä – se auttaa ylläpitämään energiatasapainoa pidempiä elinvaiheita varten, varmistaa munasarjojen aktiivisuuden ja jälkeläisten kehittymisen. Lisäksi hemolymfasta saatu trehaloosi tarjoaa nopeasti käyttökelpoista energiaa, mikä on erityisen tärkeää, kun on tarpeen lisääntyä aktiivisesti tai selvitä pitkään ilman uutta isäntää.
Näin ollen Varroa destructor -punkin ravinto on tarkoituksenmukaisesti kohdistettu mehiläisen kaikkein tärkeimpiin kudoksiin. Tämä biologinen sopeutuma mahdollistaa punkeille paitsi selviytymisen myös aktiivisen lisääntymisen, samalla heikentäen isäntää merkittävästi. Tämä selittää, miksi jopa pieni punkkikanta voi aiheuttaa suhteettoman suuren haitan mehiläisten terveydelle ja pesän elinvoimalle.