Parveilun hallinta muodostamalla jaoke vanhalla emolla

Lyhyesti parveilusta

Parveilu on mehiläisten luonnollinen lisääntymistapa, joka luonnonoloissa varmistaa lajin säilymisen. Parven mukana pesästä lähtee vanha emo ja apie 1/2 mehiläisistä (enimmäkseen lentomehiläisiä), ja pesään jää uuden emon alku – emokennot. Mehiläishoidon näkökulmasta kyse on kuitenkin ei-toivotusta ilmiöstä, sillä parveilu vähentää kerääjien määrää kauden huippuun aikaan, häiritsee pesän tasapainoa ja parvi karkaa usein tuntemattomaan paikkaan. Sadon turvaamiseksi parveiluriskiä on hallittava aktiivisesti, erityisesti nopeasti kasvavissa yhteiskunnissa toukokuun–kesäkuun aikana.

Parveilun hallinta muodostamalla jaoke vanhalla emolla

Yksi tehokkaimmista ja mehiläisten biologiaa lähimpänä olevista keinoista on vanhalla emolla varustetun jaokkeen muodostaminen. Menetelmä perustuu parveilun biologisen mekanismin katkaisemiseen. Parveilu käynnistyy useimmiten, kun pesässä syntyy:

• suuri mehiläisten tiheys,

• emon feromonien heikkenevä vaikutus (pitoisuuden laskiessa),

• hoitajamehiläisten ylimäärän kertyminen.

Emon feromonit yleensä hillitsevät työläisten halua kasvattaa uusia emoja. Kun yhteiskunnasta tulee kuitenkin liian suuri, näitä feromoneja ei riitä tavoittamaan tasaisesti kaikkia mehiläisiä, jolloin mehiläiset alkavat rakentaa emokennoja. Jos tällöin yhteiskunnassa on vanha emo ja paljon lentomehiläisiä sekä hoitajia ylimäärin, parveiluvietti huipentuu.

Menetelmän ydin on purkaa nämä olosuhteet. Kun vanha emo siirretään riittävän mehiläismäärän kanssa uuteen pesään, pääyhteiskuntaan jäävät kaikki työmehiläiset ilman emoa. Yhteiskunta kasvattaa itse uuden emon tai saa sellaisen mehiläishoitajalta, mutta varsinainen parveiluprosessi menettää merkityksensä, koska vanhaa emoa ei ole ja kaikki voimat suunnataan uuden yhteiskunnan selviytymiseen.

Lisäksi emottomassa yhteiskunnassa muninta pysähtyy, jolloin syntyy luonnollinen sikiötauko. Se tarjoaa erinomaisen tilaisuuden tehdä tehokas hoito Varroa destruktor -punkkia vastaan oksaalihapolla. Näin menetelmä toimii paitsi parveilun hallintana myös biologisena punkkien hallintatyökaluna.

On tärkeää huomata, että siirretty vanha emo pysyy tuottavana uudessa jaokkeessa, mikä mahdollistaa vanhan emon järkevän korvaamisen ilman, että sitä tarvitsee heti poistaa. Uutta jaoketta vanhalla emolla voidaan myöhemmin vahvistaa ja yhdistää kauden lopussa tai jopa jättää talvehtimaan.

Työaikataulu: jaokkeen muodostamisen kulku vanhalla emolla

Mahdolliset ongelmat ja niiden ratkaisut

A. Liian vähän mehiläisiä uudessa jaokkeessa
Jos emo siirretään liian vähäisen mehiläismäärän kanssa, lämpötila ei pysy ja yhteiskunta ei kehity.
Ratkaisu – ottaa vähintään 2–3 kehää nuoria mehiläisiä ja ravistaa ne jaokkeeseen.

B. Myöhäinen erottaminen, kun parveiluvire on jo olemassa
Jos emo siirretään vasta, kun emokennot ovat jo kypsiä, parveiluviettiä ei saada nopeasti laantumaan.
Ratkaisu – erottaminen on tehtävä heti, kun kuhnureita alkaa kuoriutua massoittain, eikä odottaa viimeiseen vaiheeseen. Jos näin pääsi käymään – emokennot on tuhottava joka 3. päivä, kunnes kaikki sikiöt ovat peitettyjä. Sen jälkeen annetaan paritettu emo.

Jaokkeen muodostaminen vanhalla emolla ei ole vain parveilun hallintatapa, vaan myös kokonaisvaltaisesti perusteltu tekniikka mehiläisyhteiskunnan rakenteen uudistamiseen. Se mahdollistaa:

• parveilun ehkäisyn,

• vanhan emon tehokkaan hyödyntämisen,

• oikea-aikaisen varroapunkkihoidon.

Tätä menetelmää suositellaan erityisesti mehiläishoitajille, jotka käyttävät emojen talvieristämistä ja haluavat hyödyntää kevään vahvistumisen mahdollisuudet maksimaalisesti. Se on strategisesti tärkeä työkalu tuottavalle ja kestävälle mehiläistarhalle.