Mehiläisyhdyskunta ei ole yksittäisten yksilöiden kasauma, vaan tiiviisti koordinoitu biologinen järjestelmä, jota kutsutaan toisinaan jopa superorganismiksi. Tässä kontekstissa suojautuminen tauteja vastaan ei rajoitu vain yksilön immuunivasteeseen. Koko yhdyskunnan tasolla toimivat mekanismit muodostavat niin sanotun kollektiivisen immuniteetin. Toisin sanoen se on yhdyskunnan kyky yhdessä vähentää tartuntojen leviämistä ja estää infektioita.
Yksi tärkeimmistä kollektiivisen immuniteetin mekanismeista on keskinäinen puhdistautuminen. Se on aktiivista mehiläisten toistensa puhdistamista, jossa mehiläiset poistavat toisen mehiläisen kehon pinnalta punkkeja tai muita ulkoisia loisia. Tämä käyttäytyminen on erityisen tärkeää torjuttaessa Varroa destructor ja Acarapis woodi -punkkeja. Mehiläiset eivät puhdistautumisen aikana ainoastaan poista loisia, vaan myös jakavat antimikrobisia aineita kosketuksen kautta. Tämä auttaa vahvistamaan yhteistä vastustuskykyä infektioita ja viruksia vastaan. Arvellaan, että lyhytaikainen kontakti pienten taudinaiheuttajamäärien kanssa voi toimia luonnollisena rokotuksena – joka aktivoi mehiläisten immuunijärjestelmän ja edistää vastustuskyvyn muodostumista.
Vielä monimutkaisempi, mutta erittäin merkittävä ilmiö on mehiläisten hygieeninen käyttäytyminen. Tällaiset mehiläiset pystyvät havaitsemaan tartunnan saaneet, elinkelvottomat tai virheellisesti kehittyvät sikiöt ja poistamaan ne viipymättä. Tämä on tehokas keino estää infektion leviämistä. Kun tautipesäke poistetaan varhaisessa vaiheessa, koko yhdyskunta suojataan. Hygieenisesti käyttäytyvät mehiläiset voivat myös reagoida aikuisten mehiläisten kemiallisten signaalien muutoksiin. Esimerkiksi vakavasti sairaat tai viruksilla infektoituneet työmehiläiset lähtevät usein pesästä itse tai ne ajetaan ulos, jotta taudin leviäminen pysähtyy.
Näiden käyttäytymismuotojen ilmeneminen liittyy tiiviisti genetiikkaan. Mitä suurempi geneettinen monimuotoisuus yhdyskunnassa on, sitä todennäköisemmin ainakin osa työmehiläisistä osoittaa hygieenistä tai puhdistavaa käyttäytymistä. Geneettinen monimuotoisuus varmistuu, kun emomehiläinen parittelee monien eri kuhnurien kanssa. Jokainen kuhnuri välittää erilaisen geneettisen kokonaisuuden, joka heijastuu mehiläisten taipumukseen toimia (tai olla toimimatta) hygieenisesti. Laajasta geneettisestä kirjosta hyötyvät yhdyskunnat sopeutuvat paremmin erilaisiin tartuntoihin ja ovat yleisesti vastustuskykyisempiä.
Kollektiivisen immuniteetin ylläpito edellyttää myös käytännön mehiläishoidon toimia. Säännöllinen loistorjunnan toteuttaminen sekä riittävä proteiinien, hiilihydraattien ja veden saanti edistävät suoraan koko yhdyskunnan terveyttä. Tämä ei ainoastaan vähennä mehiläisten kuormitusta, vaan myös mahdollistaa mehiläisten geneettisen potentiaalin toteutumisen. Hygieenistä käyttäytymistä ilmentävät mehiläiset pystyvät toteuttamaan sitä tehokkaasti vain silloin, kun yhdyskunta ei ole uupunut.
Siispä, ystävät, mehiläisten kollektiivinen immuniteetti – on koko yhdyskunnan koordinoitu vaste erilaisten sairauksien uhkaan. Se kattaa paitsi käyttäytymisen myös geneettiset tekijät ja sosiaaliset ratkaisut, joita mehiläiset tekevät yhteisön tasolla. Mehiläishoitajan, joka pyrkii ylläpitämään vahvaa ja tuottavaa yhdyskuntaa, on paitsi ymmärrettävä nämä prosessit myös ylläpidettävä olosuhteita, jotka mahdollistavat mehiläisten asianmukaisen toiminnan.