Acarapis woodi – on sisäinen loinen (punkki), joka vahingoittaa mehiläisiä (Apis mellifera). Nämä punkit elävät mehiläisten hengitysjärjestelmässä, tarkemmin – henkitorvissa. Henkitorvet ovat onttoja hengitysputkia, jotka alkavat rintakehässä ja haarautuvat läpi koko mehiläisen elimistön toimittaakseen happea ja poistaakseen hiilidioksidia sekä vettä. Toisin kuin ulkoiset loiset, tämä punkki vaikuttaa huomaamattomasti, mutta voi vähitellen heikentää yhdyskuntaa. Acarapis woodi -lajin elinkierron ymmärtäminen on tärkeää sekä diagnoosissa että torjunnassa.
Acarapis woodi -naaras munii 5–7 munaa nuoren, vastakuoriutuneen työläismehiläisen henkitorven seinämiin. Munista kuoriutuu 3–4 päivässä toukkia, jotka kehittyvät nopeasti hemolymfalla ravittuina. Toukka- ja nymfivaiheet kestävät vielä noin 7–10 päivää, kunnes punkki tulee sukukypsäksi. Koko kierto – munasta aikuiseksi punkiksi – kestää noin 11–15 päivää, riippuen ympäristön lämpötilasta ja yhdyskunnan kunnosta.
On tärkeää mainita, että punkit loisivat pääasiassa nuorissa, enintään 14 päivän ikäisissä mehiläisissä. Juuri tuolloin niiden henkitorvien aukot ovat kaikkein helpoimmin saavutettavissa. Tartunnan saanut mehiläinen on parasiitin isäntä koko elämänsä ajan – punkit lisääntyvät, siirtyvät ja voivat tarttua muihin mehiläisiin läheisessä kosketuksessa.
Aikuiset punkit ovat erittäin pieniä: naaraat 120–190 µm pitkiä, 77–80 µm leveitä, ja koiraat vielä pienempiä. Niitä ei voi havaita paljain silmin, joten tarkkaan tunnistamiseen tarvitaan mikroskooppi.
Yhteenvetona, Acarapis woodi -lajin elinkierto tapahtuu mehiläisen sisällä – munien muninnasta uusien yksilöiden kehittymiseen. Tartunta Acarapis woodi -punkeilla leviää huomaamattomasti ja nopeasti, ja näkyviä merkkejä ilmenee vasta, kun punkkipopulaatio saavuttaa merkittävän tason.